Syy tähän blogin hiljaisuuteen on se, että mun puhelin meni rikki. Se oli mykkä muutaman päivän, sekä matkustin Suomeen ilman puhelinta. Matka itsessään meni ihan hyvin, selvisin Heathrown suurelta lentokentältä kohti Helsinkiä. Fiilikset oli jotain niin sekavaa ja perheen hyvästely oli kamalinta mitä mul on ollu tässä elämässä. Kuvia mul on tosi vähä, mutta saatte ne nyt, kerron muusta myöhemmin.
Suomessa oon matkannu ympäri maata, ennenku tulin kotiin - Jyväskylään. Tuntuu niin vieraalta olla täällä. Kaikki tosi tuttua, mut silti niin vierasta. Kun tuut kotiin, kukaan ei enää oo sua vastassa. Kukaan ei kysy missä olin, tai miten mun viikonloppu meni. Kaupasta etin niitä tuttuja life muroja ja oransseja maitopurkkeja, vaikka hyvin tiedän ettei niitä täällä oo. Kotona on hiljasta. Kukaan ei istu sun viereen sohvalle, istu sun päälle maatessas lattialla, tai pyydä pelaa tyynysotaa. Kukaan ei tuu sanoo hyvää yötä tai herätä aamulla. Kaikki elämän rytmi on pois, yhteiset perhematkat, ja tiistai iltojen pizzadinner. Koulumatkat lasten kanssa, mailman parhaat naapurit, ja ihanimmat ihmiset. Koti, perhe, ystävät! I miss you !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti