Mun elämässä ei oo ollu mitään rytmiä. Enkussa päivät meni aikalailla samaa rataa, päivän aikana tapahtu paljon asioita. Otin vastuuta, pidin yhteyttä ystäviin, nukuin, söin ja liikuin. Kävin kavereilla, käytiin kyläilemässä paljon, tehtiin perhematkoja, matkustelin, shoppailin. Lyhyesti sanottuna - olin onnellinen.
Jokainen päivä mä mietin jokaista lasta siellä. Jokaista mun pikkusisarusta. Kaikkee sitä siellä. Multa kysytään vieläkin lähes päivittäin "millaista oli enkussa?". Siihen yleensä vastaan vain "tosi kivaa". Turha mun on mitään selittää, kukaan ei voi koskaan ymmärtää mitä mä oikeesti koin ja millanen ikävä mulla sinne on jokainen päivä.
Eniten ikävä siitä arjesta on tota lasta - Heathia. Se oli mulle kun oma lapsi. Aamulla kun heräsin, hain sen sängystä, puin, syötin. Illalla viimeiseksi syötin ja laitoin nukkumaan. Monet illat se nukku monta tuntia mun sylissä, ennen kun se meni nukkumaan omaan sänkyyn. Päivät olin Heathin kanssa kotona. Kuulostaa tylsältä, mutta se on kaikkea muuta kuin tylsää. Mulle se ei ole vain lapsi muiden joukossa. Heath on ehkä mailman onnellisin lapsi kenet olen ikinä tavannut. Se nauraa paljon, paljon enemmän mitä muut tapaamani alle kaksi vuotiaat. Se on typerä, koska se osaa huijata muita. Se saa kaikki puolelleen! Okei, ehkä mä lellin sen pilalle. Kun tulin viikonlopun jälkeen kotiin, Heath oli ensimmäinen kuka oli mua vastassa. Se kulki mun perässä, söi mun sylissä, leikki mun kanssa. Jos joku muu istu mun syliin, alko armoton huuto. Totta, kuulostaa lellityltä, sitä se oli. Mutta silti paras lapsi ikinä!❤️
Nyt oon ollu jo pari päivää Kuusamossa ja oon päässy pitkästä aikaa taas lautailemaan. Ehkä tää elämän rytmi vielä palautuu, vaikka kaipaankin mailman eniten takas Enkkuun!
Nauttikkaa meijän Kuusamo ja Ruka kuvista!
Suunnitelmissa ois vielä ainakin rinteeseen, mutta saa nähdä jatkuuko -30 pakkaset.
Hyvää yötä ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti