Back to England..?

Siitä on nyt tasan vuos kun mä pakkasin laukut ja lensin kohti Stanstedin lentokenttää. Kun jätin kodin ja hyvästelin perheen ja kaverit, en arvannut että siitä alkaisi elämäni parhaimmat kuukaudet. Kun tulin takaisin Suomeen, tosi moni tuttu tai kaveri on lähtenyt au pairiksi Lontooseen. Joka kerta mietin kateellisena että oisimpa vielä minäkin. Ikävä ei ole oikeestaan helpottanut. En tiedä helpottaako se koskaan. Siitä tuli niin koti, että olisin valmis menemään takaisin millon vain. 

Ehkä tästä syystä ostinkin lentoliput Lontooseen. Ensimmäinen Lokakuuta lennän Satun ja äitini kanssa Englantiin tapaamaan perhettäni. Ja saan viimein kauan odotettuja life muroja..! En koskaan syö aamupalaksi muroja, mutta koko neljä kuukautta söin niitä samoja taivaallisia muroja!

Mulla on ikävä koko mun perhettä Englannissa. Ne lapset on mulle ihan äärettömän tärkeitä. Se perhe oli kaikkea mitä au pairi voisi toivoa. Niin ystävällisiä ja huolehtivaisia vanhempia saa etsiä.. ja kauan. Joka ilta, kun hostiskä tuli kotiin, se kyseli miten mun päivä on mennyt. Se kysyi jokaiselta lapselta erikseen päivän kuulumiset ja se välitti aidosti. Sille oli helppo kertoa jos jokin oli huonosti. Sain tuoda kavereita kotiin, ja pääsin kavereille viikonlopuiksi. Kun viikonlopun jälkeen palasin kotiin, mua oli jo ovella lapset vastassa. Ne kyseli mitä olin tehnyt ja mitä mä olin ostanut. Mutta tarpeen tullen sain myös tarpeeksi omaa aikaa. Au pairin työ ei ollut työtä, vaan tavallista isosiskona oloa ja perheeseen kuulumista. 

Englanti on tosi kaunis maa, ja suosittelen pyörähtää muuallakin kuin Lontoossa. Mm. Cambridge on aivan upea kaupunki ja rakastuin siihen heti. Englannin talot on hienoja ja ihastuin niihin erityisesti Walesin Newportissa. Siellä talot ovat kiinni toisissaan (tavallaan rivitaloja), mutta silti jokainen talo oli oman muotoinen ja toiset talot saattoivat välissä olla muita korkeampia. Etupihaa ei ollut, vaan ulko-ovesta mentiin suoraan kadulle, ja naapurit olivat todella lähellä. Jokaisella oli kuitenkin oma takapiha, minne ei välttämättä sitten naapurit nähneet. 

No sitten oli myös Lontoo. Tottakai mä tykkäsin. Paljon ihmisiä, autoja, metroja, kauppoja. Kaikki oli suurta ja hienoo. Lontoosta tuli tosi tuttu paikka ja siellä saattoi pyörähtää ihan vaikka päiväseltään, tai sitten vaikka koko viikonlopun. 

Tätä tunnetilaa ei pysty blogiin kirjoittaa, mutta aika Englannissa oli mun elämäni parasta aikaa. Olin kaikelta pahalta piilossa, kaukana, turvassa ja onnellisena. Lasken jo päiviä, että pääsen taas tuntemaan nämä samat fiilikset uudelleen! Always in my heart..!