Matkalla kotiin

Mä en tiedä mistä alottaa. Mulla on niin monta ajatusta. Tuntuu niin epätodelliselta että se kaikki on nyt ohi. Reilun viikon mä oon ollu Suomessa ja kaikki yhtä kaaosta. Ikävä on kova.

Syy tähän blogin hiljaisuuteen on se, että mun puhelin meni rikki. Se oli mykkä muutaman päivän, sekä matkustin Suomeen ilman puhelinta. Matka itsessään meni ihan hyvin, selvisin Heathrown suurelta lentokentältä kohti Helsinkiä. Fiilikset oli jotain niin sekavaa ja perheen hyvästely oli kamalinta mitä mul on ollu tässä elämässä. Kuvia mul on tosi vähä, mutta saatte ne nyt, kerron muusta myöhemmin. 

Suomessa oon matkannu ympäri maata, ennenku tulin kotiin - Jyväskylään. Tuntuu niin vieraalta olla täällä. Kaikki tosi tuttua, mut silti niin vierasta. Kun tuut kotiin, kukaan ei enää oo sua vastassa. Kukaan ei kysy missä olin, tai miten mun viikonloppu meni. Kaupasta etin niitä tuttuja life muroja ja oransseja maitopurkkeja, vaikka hyvin tiedän ettei niitä täällä oo. Kotona on hiljasta. Kukaan ei istu sun viereen sohvalle, istu sun päälle maatessas lattialla, tai pyydä pelaa tyynysotaa. Kukaan ei tuu sanoo hyvää yötä tai herätä aamulla. Kaikki elämän rytmi on pois, yhteiset perhematkat, ja tiistai iltojen pizzadinner. Koulumatkat lasten kanssa, mailman parhaat naapurit, ja ihanimmat ihmiset. Koti, perhe, ystävät! I miss you !

Pikseleitä

Haluisin tosi kovasti laittaa tänne muitakin kuin huonoja pikselimössöpuhelin kuvia. Oon jonkin verran ottanu täällä järkkärillä kuvia, mutta on jääny aika vähäiseks. On niin helppo vetästä puhelin taskusta ja ottaa muutama kuva muistoksi. Harvoin edes kamera lähtee mukaan. Kaikki jännä aina tapahtuu, kun ei oo mitään millä ottaa kuvaa. Muutenkin oon sellanen ihminen että mielummin ihastelen ne omin silmin kun koitan vaan ottaa hyvää kuvaa, millon ihasteleminen jää kokonaan. Tai usein mä koitan ottaa kuvia, mutta luovutan sitten aika nopeesti huomatessani, etten mä osannukkaan. Suomessa käytiin kavereitten kanssa usein kuvaamassa, joten jospa kevään mittaan täällä ois parempiakin kuvia. Jos mä pääsisin raahautuu koneelle, voisin tänne jakaa mun järkkäri Englanti kuvat, mutta eiköhän nää viimeset päivät mee johonki ihan muuhun. Suomessa teen varmaan joitakin throwback postauksia, jolloin laitan tänne kuvia mun kameralta. 

Täs viel muutama pullamössökuva.

Christmas time

Oon yrittäny olla miettimättä päiviä, mutta joka aamu herätessäni tiedän montako päivää mulla enää on. Moneen kertaan multa on kysytty että mitä haluun tehä mun vikat päivät, eli pikkuhiljaa pitäs sitäki miettiä. Toisiks viimenen viikonloppu meni osittain kotona ja kävin myös Cambridgessa joululahja ostoksilla. En erityisesti tykkää ettiä mitään joululahjoja koska koskaan ei osaa oikeen ostaa mitään ja sitte tulee ostettua vaan kaikkee turhaa. Täällä se on erijuttu. Täällä on niin paljo kaikkee että oisin voinu ostaa vaikka kaikki lahjat samasta kaupasta. Jalat oli kuollu mutta oli ihan sairaan hauskaa. 

Black fridayn jälkeen kaikkialla on alkanu olla jouluvaloja ja -koristeita. Eilen meille haettiin kuusi.. Suomessa meille ainaki haettiin kuusi päivää ennen joulua ja jouluaattona se koristeltiin. Jouluun on ainaki sen kaks viikkoo ja meil on nyt jo kuusi. No mikäs siinä, täällä on joulu jo muutenki - mut ei lunta. Tuntu jotenki tyhmältä kävellä kaupungilla kun kaikkialla soi joululaulut, paljo jouluvaloja, joulupukki, joulujuttuja kaikkialla. Mut sää on ku kesällä. 

Perjantaina vietiin mun paketit postiin ja ne on nyt matkalla Suomeen. Tänään mä nukun ja lepuutan mun jalkoja eilisen kahdeksan tunnin kävelystä. Huomenna alkaa viimeinen viikko. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi❤️

First packing

Taas yks normaali viikko takana. Tai siis melkein. Meillä jokainen on menossa jo perjantaissa eikä kukaan muistanu että on vasta torstai joten päätettiin skippaa huominen.

Mulla on ollu tosi ristiriitaset ajatukset kotiinlähön kanssa. Mulla siis on enää 12 päivää jälellä. Ootan oikeestaan aika paljonki että pääsen taas Suomeen, omaan kämppään, tekee ite ruokaa, oikeesti urheilemaan (mihin täällä ei oo ollu mahollisuutta), opiskelemaan, ja tekee enemmän omia juttuja. Niitä entisiä tuttuja juttuja. 

Mutta silti se ajatus taas olla Suomessa tuntuu tosi vieraalta. Vaikka en oo ollu poissa ku muutaman kuukauden, paljo on unohtunu juttuja Suomesta (en siis tarkota mitään kavereita yms). Oikeestaan yllättävänki paljon. Ne unohtuu, koska niitä ei mieti päivittäin, ei edes viikottain. 

Äkkiähän siihen taas tottuu. Mutta haluunko mä tottua. Tarkotan vaan että kuin vaikee on jättää tää elämä tänne ja alottaa uus Suomessa. Hyvästellä perhe, koti, oma huone, tää kylä, kaikki - lopullisesti. Kyllähän sitä aina käymää voi tulla, tai sit ei. Tää perhe muuttaa takas jenkkeihin. Tää pieni aika minkä oon ollu täällä, on menny ihan valtavan nopeesti. Justhan mä olin the big onion festivaaleilla tuppisuuna ku en osannu sanoo mitää. Enkä ymmärtäny. Paljon mä oon kokenu ja oppinu tän aikana. On vaikeeta lähtee pois. Oli vaikeeta avaa noi laatikot ja tyhjentää ne lattialle, alkaa taittelee niitä pahvilaatikoihin, mitkä huomenna lentää Suomeen. Nyt se on tehty. Eka pakkaus. Paljon mulle viel tavaraa jäi, mitkä pitää joko lähettää myöhemmin tai ne tulee mun kans lentokoneessa. Heitin myös paljon vaatteita pois, mitä en enää tartte tai en halua ottaa mukaan Suomeen. Tyhjältä näyttää mun vaatekaappi. Ei oo helppoo.

Monet kysyy, miks pakkaan jo nyt. Siksi, koska ens viikko on aika kiireinen, jollon en välttämättä ehdi ajatuksella pakkaamaan. Enkä halua viimeisiä päiviä kuluttaa pakkaamalla. 

Thanksgiving

Tänään oli mun eka thanksgiving eli kiitospäivä. Sitä vietetään usassa marraskuun neljäntenä torstaina eli tänään. Aamusta asti tehtiin paljon erilaista ruokaa. Meillä oli mm. kasviksia, mansikoita, muussia, sweet potatoes, sit jotai laatikkoo mikä maistu oudolle, ja kaikista tärkein - kalkkunaa. En ollu aikasemmin syöny kalkkunaa mut se oli hyvää. Kiitospäivänä kiitetään kaikesta mistä haluu kiittää ja syödään paljon ruokaa. Siitä alkaa sitten joulun aika. Mulla ois kamerassa enemmän kuvia mutta tyytykää nyt näihin. 

Syönnin lisäks meillä oli tollanen tähti ( ei mitään hajua miten sen oikee nimi kirkotetaan). Sinne laitetaan karkkia sisälle ja sitte sitä hakataan mailalla niin että sieltä lentää karkkia. Sit kaikki innoissaan kerää niitä. Se on tuttua puuhaa Meksikossa. 

Sain myös tänään postia suomesta. Ihanaaa!! 

I love people I can be crazy with

Huikeet kuus päivää takana ja armoton väsymys. Eiliset päiväunet ja kymmenen tunnin yöunet helpotti huomattavasti mutta menee varmaa viel hetki ennenku oon taas jaloillani! 

Kaks päivää Lontoossa oli mahtavaa. Johtuen ehkä seurasta. Koko kuuden päivän yöunet vastas mun yhtä normaalia yötä ja jalat on kuolemaisillaan. Aika käy aina Lontoossa vähiin, niin myös tälläkin kerralla. Mutta paljo kerittiin tehä ja muutama uus vaatekin lähti mukaan.

Oli ihan sairaan hauskaa koko kuus päivää! Tiistai aamuna ei kauheesti hölliny herätä viideltä ja lähtee viemään tytöt Stanstedin kentälle. Tasan 20 päivää Suomeen.