Throw back to summer paradise

Eksyin taas kattelee Espanja kuvia. Halutteks teki nähä..?

Kiitti matkakuumeesta.. Moro!

Palms

..ja niitä riittää, but im in love with them!

Tosi monet on kysyny kaikkee ja paljon tästä meidän matkasta, joten aattelin nyt kertoo niitä mihin oon vastaillu moneen kertaan tässä 1,5 viikon aikana Suomessa. 

Eli lähdettiin Espanjaan, Fuengirolaan (tarkemmin Los Bolichesiin) 1.6. Lennettiin sinne ja asuttiin pienessä kaksiossa Satun kanssa kahdestaan. Päivät meillä oli kaverina ystäväni Anni ja hänen perheensä, jotka asuivat muutaman kilometrin päässä meiltä. He olivat 1,5 viikkoa samaan aikaan kun minä ja Satu. Loput viikot oltiin kaksin. 

Mitä te teitte? Eikö ollu tylsää kahdestaan? Aika paljon me vaan herättiin aamulla ja mietittiin että mitäs tänään, mutta jossain vaiheessa alettiin miettimään tarkemmin että mitäs huomenna. Me maattiin rannalla ja otettiin aurinkoo, luulin että maattiin siellä enemmänkin. Tarkemmin ajatellen ehkä noin viisi kertaa. Rannalla käytiin useammin, mutta ei sen enempää maattu siellä.

Mitä muuta me tehtiin? Shoppailtiin Fuengirolan kaduilla ja Miramar-kauppakeskuksessa, käytiin myös Malagassa. Tykkäsin siitä kaupungista paljon! Käytiin markkinoilla, iltaisin käveltiin vain rantakadulla, käytiin kahvilla ja kokiksella. Niinkuin aijemmin kerroin, käytiin Torremolinoksen Sealifessä, ja Tivoli worldissa. Tivolissa oli ihan superhauskaa! Se oli aika kallis, koska sisäänpääsy ja ranneke maksoi erikseen, sen lisäksi siellä oli laitteita jotka maksoi vielä ylimääräistä. Tivolissa kulki riikinkukkoja vapaana. Outoo?!

Yks parhaimmista hetkistä oli parasailing! Tein saman Maltalla, mutta ihan yhtä huikeeta se oli Espanjassakin.

Oli päiviä, ettei meillä niin kauheesti tekemistä ollu, mutta tylsää ei ollu. Nauroin enemmän kun oon varmaan koko keväänä nauranu. Ei sillä etten olisi tänä keväänä nauranu. Espanjassa nauratti vain vähän ylimäärästä. 

We don't remember days, we remember moments!

Niitä parhaita hetkiä Espanjasta on niin paljon, enkä mä pysty tähän niitä sanoiks laittamaan. Saatiin paljon paikallisia kavereita, jotka autto meitä tarpeen tullen. Satu on mulle sisko, kenen kans en ikinä riitele. Jos alkaa kyllästyttää, on tunnin hiljaa, niin jaksaa viikon taas. En olis halunnu tehä tätä reissua kenenkään muun kanssa kun Satun. Ei sillä, etten voisi tehdä tulevia reissuja muiden kanssa.