Brings back memories

Ollaan taas palattu Enkusta takaisin Suomeen ja muutaman päivän ehdin käydä koulussa ennen syyslomaa. Maanantaina käytiin pyörähtämässä naapurikaupungissa Buryssä, missä kävin tosi usein vuosi sitten. Bury on tosi pieni paikka, ja siinä on ihan vierekkäin uusi- ja vanhakaupunki. Uudessa kaupungissa on muutamia vaatekauppoja ja ravintoloita, ja vanhassa enemmän pikkukauppoja ja kahviloita. Parasta Buryssa on auntie pam's karkkikauppa, missä on ehdottomasti pakko käydä joka kerta.

Perheessä oli uusi jäsen, kissanpentu. Se oli ihan sairaan söpö kun se oli niin pieni. Oispa vielä omatkin kissat niin pieniä. 

Jokainen asia toi niin paljon muistoja mieleen. Isommat pojat muisti, miten me pelattiin illalla myöhään tyynysotaa olohuoneessa (vanhemmilta salaa) ja pienemmät lapset muisti kaikkea muuta mitä oltiin tehny yhdessä. Kun otin lapset reppuselkään, hostäiti totesi; "Tämä on se Sari jonka te tunnette" viitaten siihen että kannoin lapsia aina reppuselässä ja ne rakasti sitä.

Myös tiistai-päivän kotiinpaluu toi paljon muistoja mieleen. Matka alkoi samalla tavalla kun kymmenen kuukautta sitten kotimatka Suomeen. Muut hyvästeltiin jo kotona, ja hostäiti saattoi juna-asemalle, josta me jatkettiin matkaa lentokentälle. Sää oli aurinkoinen, niinkuin ennenkin. Tälläkertaa en ollut yksin, ja lentokenttä oli Heathrown sijasta Gatwick. Samoja ajatuksia pyöri taas päässä kuin ennenkin. Rakastan tota maata, ja sitä tulee ikävä.

Feel like home

Aamulla viimeinen aamupala ja loput pakkaamiset hotellilla ja sitten taksilla ja metrolla Victorialle. Aikomus oli mennä Thetfordiin, mutta junat on sinne ihan äärettömän kalliita joten päädyttiin ettimään bussi. Enkussa kulkee National Express joka on vähäniinku Suomen Onnibus. Suosittelen jos pitää enkussa pitkiä matkoja liikkua. 

Bussilla tultiin vajaa kolme tuntia Thetfordiin ja siellä oli mun hostäiti vastassa. Matkalla katselin maisemia, ne oli tuttuja ja kauniita. Kun tultiin pihaan, hostäiti totesi mulle: "Täällä taas, takaisin kotona". 

Oon ollu täältä pois noin kymmenen kuukautta ja tää tuntuu vielä ihan kodilta. Kaikki oli niin tuttua ja normaalia. Mulla oli ihan valtava ikävä koko perhettä ja tuntuu että olen taas kotona. Harmi vain että aikaa on vähän.

Tota koiraa mulla oli kans ikävä. Heti ovella se oli vastassa ja onnessaan siitä että oon takaisin täällä. Käytiin sen kanssa ulkona kävelyllä ja se tuli perässä minne ikinä menikään. Illalla se vielä nukahti mun syliin.

Tässä talossa on pelkästään hyviä muistoja !

London

Lennettiin torstai-iltana Helsingistä Lontoon Gatwickiin. Sieltä matkattiin junalla kings crossin kautta tänne Walthamstowiin meidän hotellille. Junan ikkunasta ei hirveesti maisemia näkynyt koska alkoi olla jo pimeää, mutta näin siellä tutun näköisiä taloja. Niitä taloja, joita rakastan yli kaiken. Niistä mä tiesin että olen taas täällä, minne olen kaivannut siitä asti kun viimeksi lähdin. 

Perjantai meni kokonaan Westfieldin kauppoja kierrellessä ja rahaa meni ja uusia vaatteita tuli. Mun vaatekaappi kumisee tyhjyyttään, joten uudet vaatteet mahtuu sinne hyvin. Oltiin melko puhki kun taas hotellille päästiin. Matkattiin perjantaina pelkästään overgroundilla, joten näki vähän enemmänkin maisemia.

Lauantaina kierrettiin vähän kaikkialla ympäri Lontoota. Uusia ostoksia Oxford streetillä, mainoksia piccadilly circuksella ja punaisia vartijoita kuninkaanlinnalla.

Löydettiin karkkikauppa jossa oli _paljon_ karkkia kahdessa kerroksessa! Karkkikauppojen kingi.

..ja turisti

Huomenna junalla Thetfordiin ja nään viimein mun perheen! ❤️

Kiitos Satu kuvista.

Takaisin kotiin

Viime joulukuussa, kun saavuin Suomeen, olin niin sekaisin kaikesta, etten sillon sen tarkemmin kirjoittanut mun kotiinpaluusta. Joten here you go..

Olin aamun lasten kanssa kotona koska hostäitillä oli lääkäri. Siinä samalla vielä pakkailin vikat kamat laukkuun ja laukku kiinni. Mun puhelin oli rikki ja olin yrittänyt korjata sitä koko viime yön.. tuloksetta. Muutenkin unet oli jääny aika lyhyeen. Mulla oli tärkeimmät puhelinnumerot lentolipussa, että tarpeen tullen voin soitella jostain muualta. Kun hostäiti tuli takas kotiin ni lähettiin ajamaan Thetfordin juna-asemalle. Olin hyvästelly muut lapset (paitsi kaks nuorinta) aamulla ja hostiskän edellisenä iltana. Halusin lentää Helsinkiin, joten lähilentokentältä lentäminen ei onnistunut. Siksi mun täytyi mennä lentokentälle junalla.

Juna-asemalla jouduin hyvästelee ne kaikkein tärkeimmät eli hostäiti ja kaks nuorinta lasta. Koko ajasta olin eniten viettänyt aikaa noiden lasten kanssa ja hostäitistä tuli kuin oma äiti. Ne oli vaikeimmat hyvästit koko mun elämässäni. Ehkä pahinta siinä oli se, että jopa ne lapset ymmärsi että lähen pois ja se toisiksi nuorin lapsikin itki. Mä itkin ja hostäiti itki. Luke (toisiks nuorin) otti mun junalipun ja sanoi lähtevänsä mun mukaan. 

Junassa olo alko helpottua, mutta kokoajan päässä pyöri ajatus etten haluakaan enää Suomeen. Mä halusin vain takas kotiin, mutta tiesin etten pääse sinne enää takaisin. Olin saanut edellisenä iltana perheeltä kirjekuoren, mutta pakkasin sen vain reppuun. Junassa avasin sen, eikä kyyneliä taaskaan voinut estellä. 

Mun junamatka oli Thetford-Cambridge-Lontoo King's cross ja siellä sit hyppäsin metroon ja metrolla loppumatka Heathrowlle. Siellä en enää ehtinyt ajatella kotiinpaluuta. Keskityin vain, että saan mun tavarat koneeseen ja että pääsen turvatarkastuksesta läpi. Koska sekään ei mennyt ihan mutkitta. Mutta sitten kun lentokone nousi ilmaan, ei enää naurattanu. Se oli kamalaa ja mua ärsytti ja suretti samaan aikaan. Onneks nukuin suurimman osan lennosta. 

Kun olin takaisin Suomessa, mun olo oli outo. Kaikki puhu Suomee, mun puhelin edelleen mykkä, kello tais olla reilu kaksitoista yöllä. En tienny enää yhtään mitä ajatella. Fiilis alko kuitenkin olla ihan hyvä. Nään taas mun kaikki kaverit ja ihanaa kun on taas lunta.. vai oliko. Mun kaveri oli mua vastassa lentokentällä ja kun pääsin ulos, ei lunta missään. Kuitenkin, olin taas takaisin Suomessa. Se oli outoo, jännää ja kivaa. Suomen kieli tuotti toisinaan vähän vaikeuksia, kaupassa asioiminen tuntui oudolta suomeksi ja meinasin kokoajan arvostella kaikkea ääneen. Ikävä helpotti hetkeksi ja oli kiva olla takaisin kotona.

ps. Tulkaa Lokakuun alussa kattelee, sillon tulee tekstiä Englannin matkasta.