Mun matka alko kotoa 06:10 kun lähin bussilla keskustaan. Ja kun pääsin vihdoin myöhässä tulleeseen junaan oli kello varmaan 07:40. Johtuen ehkä tosta kellonajasta tai edellisestä yöstä, fiilikset oli erittäin sekavat. Oli ihan mahottoman vaikee jättää kaverit vilkuttamaan junan ulkopuolelle kun ite olit jo liikkuvassa junassa menossa kohti tuntematonta. Hyvin nopeesti kuitenkin jäin Tikkurilassa pois ja vaihdoin junan bussiin ja matkasin kohti lentokenttää.
Lentokentällä pää pyöri ku pöllöllä, koska en ole ikinä ennen ollut lentokentällä ilman perhettä tai kaveria - tai ainakaan lähtenyt lentämään. Äkkiä kuitenki löysin ne koneet millä sain tehtyä lähtöselvityksen ja sitten vain konetta odottamaan.
Kun pääsin istumaan koneeseen, päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Äkkiä vikat viestit kavereille suomessa ja akkuki veteli viimeisiä. Tuntu tosi yksinäiseltä istua yksin siinä penkissä, kun kaikki se tuttu ja turvallinen jäi taakse. Edessä oli vain tuntemattomia ihmisiä ja turvatonta elämää. Mutta kun kone nousi ilmaan, itkin lähinnä onnesta. Just jees oli lähtee kattelee vähä uusia maisemia.
Lento meni ihan uskomattoman nopeasti ja kohta oltiin laskeutumassa. Kun pääsin koneesta ulos ja lähdin etsimään matkalaukkuani, tajusin että mulla on 1% akkua jälellä ja vielä pitäs se perhekin löytää. Onneksi matkalaukku tuli suht nopeasti liukuhihnalle ja ehjänä (mitä kovasti epäilin koska korjailin sitä itse neulalla ja langalla yks yö kun olin ottanut matkalle liikaa tavaraa). Uloskin löysin, mutta perhettäni ei näkynyt. Melkein kerkesin jo hätääntyä kun en meinannut löytää, mutta pitkän tiirailun jälkeen löysin ne ja tajusin olevani turvallisesti perillä eikä akkukaan loppunut kesken.
Loppu päivä menikin lapsiin ja lähi alueeseen tutustuessa. Jouduin jättämään oman kruiserin kotiin mutta pelastukseni oli tyttöjen lainaama kruiseri jota päästiin jo testailee. Mutta nyt siis majailen Latviassa ja eka päivä on ollu rankka henkisesti ja fyysisesti joten nyt nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti