Brings back memories

Ollaan taas palattu Enkusta takaisin Suomeen ja muutaman päivän ehdin käydä koulussa ennen syyslomaa. Maanantaina käytiin pyörähtämässä naapurikaupungissa Buryssä, missä kävin tosi usein vuosi sitten. Bury on tosi pieni paikka, ja siinä on ihan vierekkäin uusi- ja vanhakaupunki. Uudessa kaupungissa on muutamia vaatekauppoja ja ravintoloita, ja vanhassa enemmän pikkukauppoja ja kahviloita. Parasta Buryssa on auntie pam's karkkikauppa, missä on ehdottomasti pakko käydä joka kerta.

Perheessä oli uusi jäsen, kissanpentu. Se oli ihan sairaan söpö kun se oli niin pieni. Oispa vielä omatkin kissat niin pieniä. 

Jokainen asia toi niin paljon muistoja mieleen. Isommat pojat muisti, miten me pelattiin illalla myöhään tyynysotaa olohuoneessa (vanhemmilta salaa) ja pienemmät lapset muisti kaikkea muuta mitä oltiin tehny yhdessä. Kun otin lapset reppuselkään, hostäiti totesi; "Tämä on se Sari jonka te tunnette" viitaten siihen että kannoin lapsia aina reppuselässä ja ne rakasti sitä.

Myös tiistai-päivän kotiinpaluu toi paljon muistoja mieleen. Matka alkoi samalla tavalla kun kymmenen kuukautta sitten kotimatka Suomeen. Muut hyvästeltiin jo kotona, ja hostäiti saattoi juna-asemalle, josta me jatkettiin matkaa lentokentälle. Sää oli aurinkoinen, niinkuin ennenkin. Tälläkertaa en ollut yksin, ja lentokenttä oli Heathrown sijasta Gatwick. Samoja ajatuksia pyöri taas päässä kuin ennenkin. Rakastan tota maata, ja sitä tulee ikävä.

Feel like home

Aamulla viimeinen aamupala ja loput pakkaamiset hotellilla ja sitten taksilla ja metrolla Victorialle. Aikomus oli mennä Thetfordiin, mutta junat on sinne ihan äärettömän kalliita joten päädyttiin ettimään bussi. Enkussa kulkee National Express joka on vähäniinku Suomen Onnibus. Suosittelen jos pitää enkussa pitkiä matkoja liikkua. 

Bussilla tultiin vajaa kolme tuntia Thetfordiin ja siellä oli mun hostäiti vastassa. Matkalla katselin maisemia, ne oli tuttuja ja kauniita. Kun tultiin pihaan, hostäiti totesi mulle: "Täällä taas, takaisin kotona". 

Oon ollu täältä pois noin kymmenen kuukautta ja tää tuntuu vielä ihan kodilta. Kaikki oli niin tuttua ja normaalia. Mulla oli ihan valtava ikävä koko perhettä ja tuntuu että olen taas kotona. Harmi vain että aikaa on vähän.

Tota koiraa mulla oli kans ikävä. Heti ovella se oli vastassa ja onnessaan siitä että oon takaisin täällä. Käytiin sen kanssa ulkona kävelyllä ja se tuli perässä minne ikinä menikään. Illalla se vielä nukahti mun syliin.

Tässä talossa on pelkästään hyviä muistoja !

London

Lennettiin torstai-iltana Helsingistä Lontoon Gatwickiin. Sieltä matkattiin junalla kings crossin kautta tänne Walthamstowiin meidän hotellille. Junan ikkunasta ei hirveesti maisemia näkynyt koska alkoi olla jo pimeää, mutta näin siellä tutun näköisiä taloja. Niitä taloja, joita rakastan yli kaiken. Niistä mä tiesin että olen taas täällä, minne olen kaivannut siitä asti kun viimeksi lähdin. 

Perjantai meni kokonaan Westfieldin kauppoja kierrellessä ja rahaa meni ja uusia vaatteita tuli. Mun vaatekaappi kumisee tyhjyyttään, joten uudet vaatteet mahtuu sinne hyvin. Oltiin melko puhki kun taas hotellille päästiin. Matkattiin perjantaina pelkästään overgroundilla, joten näki vähän enemmänkin maisemia.

Lauantaina kierrettiin vähän kaikkialla ympäri Lontoota. Uusia ostoksia Oxford streetillä, mainoksia piccadilly circuksella ja punaisia vartijoita kuninkaanlinnalla.

Löydettiin karkkikauppa jossa oli _paljon_ karkkia kahdessa kerroksessa! Karkkikauppojen kingi.

..ja turisti

Huomenna junalla Thetfordiin ja nään viimein mun perheen! ❤️

Kiitos Satu kuvista.