Aikalailla tasan vuosi sitten istuin Hennan kanssa Iisalmen supermarketissa ja mietittiin mitä mä tekisin syksyllä 2014. Sillon suunnitelmat oli aivan auki ja innostuin ammateista esim. floristi, poliisi ja fysioterapeutti. Siinä samalla tulin maininneeksi jos joskus valmistumisen jälkeen lähtis au pairiksi. Sitten kun on hyvä kielitaito ja ikää vähän enemmän kun 15.
En olis sillon millään uskonut, että nyt vuosi myöhemmin istun junassa menossa kotiin. Ei Jyväskylään vaan Cambridgeen. Olen ollut nyt 10 viikkoa aupairina Englannissa. Se meinaa 2,5 kuukautta eli 72 päivää. Mulla on uusi perhe, uudet ystävät, uusi koti ja uudet kokemukset. Tottakai ne vanhat säilyy Suomessa, mitä on ollut yllättävän vähän ikävä. Tottakai odotan, että pääsen taas kotiin, näen mun oikean perheen, mun vanhat ystävät, saan puhua äidinkieltäni ja mikä parasta, saan syödä suomalaista ruokaa. Käydä kaupassa suomeksi ja alottaa koulun suomessa. Saan taas pukea vaatteet, mitkä jäi kotiin odottamaan kun matkalaukkuun ei enää mahtunut yhtään paitaa tai hupparia. Jatkuvaa nettiä on ollu ikävä! Kaverit ei saa mua kiinni, viestit saattaa mennä jopa neljä päivää myöhässä perille ja tää matkustaminen on kuoleman tylsää ilman nettiä.
Mutta mitä kaikkee mä oo kokenut täällä? Oon itsenäistynyt vielä entisestään, mun kielitaito on parantunut huimasti, paljon uusia ystäviä, vanhoista ystävistä tulee entistä tärkeempiä, oman perheen merkitys kasvaa, oppii hallitsemaan ikävää, selviytyä suuressa maailmassa, sain pikkusisaruksia (mitä mulla ei oo koskaan ollut), näin uutta maata, uusia kaupunkeja, Lontoo, näin elämää Englannissa! Tää elämä täällä on mahtavaa! En edes voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen oon ollu tän aikana täällä.
Mulla on enää kuukausi aikaa nauttia tästä. Se meinaa neljä viikonloppua, 30 päivää. Mul on kuukausi aikaa syödä maailman parasta amerikkalaista jugurttia (kyllä, syödään paljon amerikkalaista ruokaa koska asun amerikkalaisessa perheessä), leikkiä maailman parhaiden lasten kanssa, ulkoiluttaa mun ensimmäistä koiraa, nukkua mun valtavan suuressa sängyssä (minkä yleensä jaan joko koiran tai lasten kanssa), maata mun huoneen lattialla, kylpeä kylpyammeessa, matkustella, kuolla tylsyyteen sunnuntai aamuisin, nähdä kavereita täältä ja nauttia tästä kaikesta.
Täällä ruoka on ollu yllättävän hyvää ja melkin kaikista oon tykännyt. Kaikista paras ruoka on kuitenkin ollu makaroni ja juusto (sekasin). Sitä on ollu tosi harvoin ja suomessa en oo ikinä nähnykkään sellasta. Aamupalalla ehdottomasti parasta on amerikkalainen black berry jugurtti ja life mansikkamurot. Omenat ja yleensäkki hedelmät on täällä paljon parempia. Kaikista pahinta on tomaattikeitto ja maapähkinävoi! Sitä ei vaan pysty syömään. En oo oikeestaan voinu kuvailla täällä ruokaa mutta tässä joku kuva. Yks parhaimmista ruuista! Meillä perinteenä oli syödä joka tiistai pitsaa. Alkaa tulla jo korvista.
Ensimmäiset hyvästit ohi ja Newport jäi taakse. Mulla oli jälleen kerran mahtava viikonloppu Walesissa. Sai taas puhua suomee ja viettää mahtavia hetkiä kavereitten kanssa. Käytiin Cardiffin ikealla ja tuli kyllä aika kotoisa olo. Jäi mahtava fiilis vaikka tää lähtö onki haikeeta.
